Yliopisto ei ole bisnes. Yliopiston tarkoitus ei ole suoltaa tuottavaa työvoimaa kaupallisille tahoille, joten eri oppiaineiden tai alojen merkitystä ei saa tarkastella sillä, kuinka paljon ne suoraan tuottavat. Pieniä oppiaineita ei saa ajaa alas eikä niitä saa syrjiä silloin, kun mietitään, mihin kannattaa panostaa ja suunnata resursseja. Yliopiston ulkopuolisten tahojen intressien ei saa antaa vaikuttaa siihen, mitä yliopistolla tehdään. Kaupallista ajattelua ei saa ujuttaa yliopistossa sinne, minne se ei kuulu. Monimuotoisuus on rikkautta yliopistomaailmassakin - siksi myös pienten ja /tai marginaalisten oppiaineiden säilymisestä elinvoimaisena täytyy pitää kiinni.
Opiskelu ei ole pisteiden keruuta ja tavoiteaikataulua. Opintoaikojen kyttääminen, rajaaminen ja opintoputki-idea eivät johda minnekään – paitsi nopeasti ulos, jolloin sisältö jää vajaaksi. Stressaavan tulostavoittelun ja tehokkuusvaatimusten sijaan yliopistolla pitää olla tilaa ja vapaus etsiä ja löytää, kokeilla kiinnostavia aineita ja muodostaa luovia aineyhdistelmiä. Pari ylimääräistä vuotta sivuaineiden parissa ei ole mitään tuhlausta, vaan saattaa myöhemmin rikastuttaa yhteiskuntaamme uudenlaisilla ja monipuolisilla ideoilla. Pitää säilyttää akateeminen vapaus ja opiskelun vapaus - opiskelurauha.
Haluan, että myös lapseni sukupolvella on mahdollisuus ilmaiseen korkeakoulututkintoon. Siksi ehdoton ei lukukausimaksuille, myös EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden maksuille.
Opintorahaa pitää korottaa. Indeksiin sitominen on hyvä juttu myös, mutta sen vaikutus on aika pieni. Opintotuesta ei saa muokata lainapainotteista, vaan korotukset tulee tehdä nimenomaan opintorahaan. Se hyödyttää kaikkia opiskelijoita ja parantaa erityisesti pienituloisimpien asemaa. Perustulo on tulevaisuudessa selkein ja oikeudenmukaisin ratkaisu, jota kohti koko sosiaaliturvaa pitäisi kehittää. Ei virastopompottelua, kädenvääntöä Kelan kanssa, eri tukimuotojen hankalaa yhteensovittamista.
Haluan jatkossakin syödä Unicafessa monipuolista ja hyvää kasvis- ja vegaaniruokaa. On tärkeää, että Unicafe-aterian hinta pysyy opiskelijaystävällisenä ja että tarjolla on reilun kaupan tuotteita ja lähiruokaa. Opiskelijaperheet tulisi huomioida Unicafessa paremmin: myös opiskelijan lapsen pitäisi saada ateria opiskelija-alennuksella, meneehän maksu kuitenkin opiskelijan kukkarosta.
Opiskelijalla pitää olla oikeus kohtuuhintaiseen (mieluiten halpaan) asumiseen hyvien kulkuyhteyksien varrella. Pääkaupunkiseudulle pitää saada lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ja opiskelija-asuntoja. Asunto on ennen kaikkea koti, ei bisnestä.
HSL:n opiskelija-alennusten ikäsyrjintä pois. Myös yli 30-vuotiaiden opiskelijoiden tulisi saada opiskelija-alennus samoin perustein kuin muidenkin. Olen muutenkin allerginen kaikenlaiselle syrjinnälle, liittyi se sitten ikään, sukupuoleen, kansalaisuuteen, ulkonäköön, sosioekonomiseen asemaan, yms.
Lapsiparkki täytyy säilyttää.
Perheellisten opiskelijoiden asemaa on parannettava. Opiskelun on oltava mahdollista kaikissa elämäntilanteissa ja kaikkien elämäntilanteiden on oltava mahdollisia opiskeluaikana. Tällä hetkellä opiskelijavanhemmilla on huonommat perhe-etuudet kuin muilla ihmisryhmillä ja opiskelijaperheiden taloudellinen tilanne on usein epäinhimillisen tiukka. Korjattavaa on paljon, tässä mielestäni tärkeimmät:
Opintotukeen pitää saada lapsikorotus.
Perheellisten tulorajojen pitäisi olla korkeammat. On mahdotonta elättää useampia ihmisiä summalla, jolla periaatteessa vain yhden ihmisen pitäisi tulla toimeen. Tällä hetkellä esimerkiksi kotihoidontuki voi estää opintotuen nostamisen, mikä johtaa siihen, että on käytävä enemmän töissä. Se taas vie aikaa niin opiskelulta kuin perhe-elämältä.
On väärin, että köyhä opiskelijavanhempi ei voi saada kotihoidontukea ulkomaille, lähtiessään esimerkiksi vaihtoon, mutta työkomennukselle lähtevä, kovapalkkainen työntekijä saa. Tällä on suuri merkitys siihen, onko pienten lasten vanhemmilla yleensä taloudellisesti mahdollista lähteä vaihtoon. Epäkohta tulisikin korjata niin, että vaihtoon lähtevä opiskelija saisi ulkomaille kotihoidontukea samoin kuin muutkin.
Työssäkäyvä voi työskennellä osa-aikaisesti ja hoitaa lasta osa-aikaisesti (esimerkiksi puolisonsa kanssa vuorotellen). Tämän pitäisi olla mahdollista myös opiskelijalle niin, että opintotukea voisi nostaa osa-aikaisesti ja tukikuukaudet kuluisivat vain puoliksi. Tämä edesauttaisi paitsi opintojen etenemistä, myös tasa-arvon toteutumista perheissä ja vanhempien jaksamista.
Olen kirjoittanut perheellisten opiskelijoiden asioista aiemmin täällä: ylioppilaslehti.fi/2011/09/opiskelijavanhemmat-vaativat-oikeutta
